Maakuntapäivän 25.8.2018 puhe Elämään heränneistä

Miia Seppänen

 

Kuulimme Mervin lausumana Karjala-nimisen runon, jonka siis kirjoitti Tohmajärven oma poika Algot Untola, alun perin Tietäväinen, myös Maiju Lassilana tunnettu kansalliskirjailijamme yli 100 vuotta sitten. Voisikin vinkata Suomen Tasavallan presidentille, että tämmöistäkin runoa voi siteerata tarpeen tullen. Tai kyllä Presidentin runoilija-rouvakin käy lausujaksi. Ministereistäkin joku oli lähtenyt runolinjalle tässä männä viikolla.

Palataanpa kuitenkin syksyyn 2017. Tohmajärven runopiireissä alkoi viritä ajatus tehdä runokirja Maiju Lassilan 150-vuotisjuhlavuodeksi. Ystäväni Minna Rautiainen – moni tuntee myös taiteilijanimellä Runnoilija – otti minuun yhteyttä, että tämmöistä olisi. Olimme tehneet yhdessä – Runnoilija ja minä – joukkorahoituksella Runometsäpolun Aseman vanhan koulun metsikköön keväällä 2017. ”En tee tavallisia kirjoja”, vastasin. Mutta jos tehdään elävä kirja, minulla voisi olla joku rooli.

Eipä aikaakaan kun Koti-Karjala raportoi lehdessään ”kirjavasta joukosta, joka on nimennyt itsensä Elämään heränneet –ryhmäksi”.

Ryhmän ikähaitari vaihteli lehden jutun mukaan ”maasta taivaaseen”. Tämä sanonta oli aluksi leikkimielinen vihjaus siitä, että runoilijaryhmässämme oli todellakin maan edustaja, eli maanviljelijä että taivaan tuntija, eli emeritus pappi. Ikähaitarimme soitti kuitenkin viime keväänä haikean laulun, sillä taivaalliseen kotiin lähti nopeasti edenneen sairauden jälkeen sisukas runoilijamme Saimi Sairanen. Vielä sairasvuoteelta hän halusi valita runojansa tulevaan teokseen. Ne julkaistaan postuumisti.

Palatakseni tuohon ensimmäiseen Koti-Karjalan artikkeliin, siinä mainitsee Miia Seppänen – eli allekirjoittanut – että ”tässä on hyvä porukka tekemään näkyvyyttä Tohmajärvelle!”. Ennustus on toteutunut hyvin, sillä meistä on jo tähän mennessä tehty noin 22 lehtijuttua ja yksi radiohaastattelukin YLE:en.

Elämään heränneet tiiseri sai pelkästään Facebook-mainonnassa yli 6000 vilkaisua. Tiiseri tehtiin kesällä Tohmajärvellä kuvatuista lyhytelokuvista, joihin käsikirjoituksen on tehnyt multitalentti teatteripuolen vahvistuksemme Mervi Venäläinen ja kuvaajana toimi videotuotantoyrittäjä Ukko Torni. Elämään heränneet ryhmään kuuluvat runoilijavahvistuksina Runnoilijan ja Saimi Sairasen lisäksi myös Riitta Hakulinen, joka kertoo tänään toteuttamastaan Maiju Lassila –kulttuurireitistä. Jos joku ehti Maiju Lassilan patsaalle opaskyltin paljastukseen, sehän on rakennettu Riitan tekemän reitin pohjalta.

Onko täällä kenties niitä, jotka olivat emeritus professori Veijo Saloheimon opastuksella Maiju Lassilan maisemissa Tohmajärvellä 1977? Ei taida olla mutta ei siis mennyt kuin 50 vuotta, kun vihdoin riittävä osaaminen – siihen tarvittiin meidän Riitta – ja rahoitus – siihen tarvittiin Jetinan kautta saatu EU:n Leader-hankerahoitusta yhdistyksellemme –  onnistuttiin yhdistämään. Ja eipä unohdeta, että tänään oli uusintaopaskierros bussilla Riitan opastamana, Potsipäivillähän kierrokselle ei mahtunut kaikki halukkaat. Siellä tehtiin pieni pyhiinvaellus Nenosenlammelle ja Peijonniemen paikalle, jossa aikoinaan sijaitsi kirjailijan syntymäkoti.

Jatkaakseni Elämään heränneet ryhmän esittelyä, meihin kuuluu Tohmajärvellä asuvat runoilija, kirjailija Lassi Hyvärinen – joka muuten pokkasi Yleisradion Tanssiva karhu –runoteospalkinnon vähän aikaa sitten teoksestaan Tuuli ja kissa. Ryhmään kuuluu Tero Lepola, jolta on tullut peräti kuusi Hajatelmat-kokoelmaa, hänen tyylistään tulee itselleni aina mieleen ”Less is more”, jos ymmärrätte. Runoilijaryhmään kuuluu myös teologian edustaja, Erkki Lintunen, jonka sukuun yhdistyy itse kirjailija Algot Untolankin sukujuuret, sitten Aili Nupponen, joka on Erkin tavoin kirjoittanut myös paikallishistoriasta kirjoja ja Martti Tahvanainen eli kirjailijanimeltään Martin Staffan. Av-puolen konsultaatio ja runoryhmän some-tiedotuksesta vastaa Timo Jumppanen ja musiikkimaailman edustajaksi ryhmään on kutsuttu Lentojätkissä esiintyvä laulaja-säveltäjä Simo Kolehmainen.

Itse Elämään heränneet -teokseen. Helmikuun 2018 alussa käynnistimme joukkorahoituskampanjan teoksen toteuttamiseksi. Visio oli selvä: haluttiin elävä runoteos, jossa olisi runokirjan lisäksi kartta Maiju Lassilan jalanjäljille ja runofilmatisointeja niissä paikoissa, joissa Maiju Lassila eli ja asui. Rahoitusta onnistuttiin keräämään siinä määrin, että teokseen tulee kymmenen lyhytelokuvaa ja koko tuotanto on trendikkäästi 100% orgaanista lähi- ja luomutuotantoa! Luulisi maistuvan vaativimmillekin hipstereille!

Rahoittajista isoin yksittäinen toimija on tähän mennessä ollut Tohmajärven kunta, jota haluan Elämään heränneet runoilijat ry:n puolesta lämpimästi onnitella kunnan perustamisen 150-vuotisjuhlan puolesta! Haluan onnitella Tohmajärveä myös siitä, että ovat saaneet tänä vuonna poikkeuksellisen perehtyväisellä ajatuksella tehtyä Maiju Lassilaan ja runouteen liittyvää kulttuuriohjelmaa. Ensi vuodeksi olen luvannut yhdistyksen hallitukselle, että toteutamme vain yhden tapahtuman. Se on vappuna Maiju Lassilan patsaan lakitus ja Vuoden Maijun valinta!

Muita yritysrahoittajia, jotka ovat ostaneet logon mukaan painettavaksi teokseen tulevaan karttaan, ovat Tohmajärvi-seura, Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO, Kiteen seudun Osuuspankki, Tohmajärven teatteri, 5D Flow, Keski-Karjalan kehitysyhtiö KETI, Aurora Careliensis. Pienemmillä summilla teoksen toteuttamista ovat toteuttaneet useat paikalliset yrittäjät, iso kiitos siitä! Kesällä rantauduimme hanketyöntekijä Etti Vaineen kanssa joihinkin firmoihin ja lähetimme myös postilla ohjeet merkkivuoden teoksen avustamiseen. Tohmajärven isoin kulttuuribrändi on mielestäni Maiju Lassila ja 150-vuotisjuhlaa on isoin juhla sitten 50 vuoteen, joten suosittelen toimimaan aikailematta, että yrityksesi nimi jää historiankirjoihin ja ensimmäiseen painokseen!

Elämään heränneet runoilijat ry on siis tohmajärvelänen yhdistys, joka toimii kustantajana Maiju Lassilan merkkivuoden teokselle. Meitä on nähty monenlaisessa mukana tänä vuonna: Minna ja Riitta pitivät Runobaaria Potsitansseissa. Siellä oli tarjolla Algyrytmia-niminen drinkki! No sitten oli Maiju Lassilan puupatsaan lakitus vappuna ja historian ensimmäisen Vuoden Maijun valinta! Tänä vuonna valinnan sai siis kunnanjohtaja Olli Riikonen, sillä kunta teoksemme suurimpana tukijana olisi liian abstrakti olento, joten kiitoksen henkilöityminen piti valita käsitetieteellisesti ja täten kunniakirjan ja Riitan suunnitteleman Algot rintarossin sai kunnanjohtaja.

Kun tehdään huippua, huipulla myös tuulee. Työryhmämme on kärsinyt luovuuden pimeistä puolista ja olemme saaneet itkeä sekä nauraa joskus jopa samaan aikaan. Nälkä kasvaa syödessä ja puristimme sydänverellä nuoren ja ketterän yhdistyksemme ensimmäisen EU-hakemuksen hankkeelle nimeltään Harhama GO! Kuten edellä kerrottu, näillä rahoilla toteutimme siis Maiju Lassila –kulttuurireitin sekä museoon Maiju Lassila –juhlanäyttelyn sekä syksyllä 2018 myyntiin ilmestyvän ”Pieni musta kirja Algotista” kirjasen. Siinä sivussa, kun Riitta teki yötäpäivää Maiju Lassila kulttuurireittiä ja reitin siirtämiseen kaikille avoimeen tarinasoitin-webbisovellukseen, hänen luomistyön seurauksena syntyi myös Algot kukkonen, jonka ruiskuoren alla on kasvissuikaleita ja ohraa. Joku teistä saattoi maistella kukkosta jo tänä kesänä Renkituvassa, jonne niitä oli tilattu Kiteen leipomosta. Reseptin julkistamista kotileipureille toivon hartaasti!

Koska olemme runoilijayhdistys, annan Runnoilijan (Minna Rautiainen) kertoa ryhmämme tarinan runomuodossa:

”Ison työn tehneet

on elämään heränneet

Maiju Lassilan

kulttuurireitti sekä

näyttely museolla

 

Runobaarissa

tarjoiltu algorytmi

apteekkari Nymanin

omenapuiden alla

vietetty kesäiltaa

 

Hikipisaroin

on haettu avustus

ja saatu lainaa

mietitty ja pähkäilty

vietetty uneton yö

 

Se kyllä naista

ja toisinaan miestäkin

syö rotan lailla

mutta kissat putoilee

aina jaloilleen”

(Minna Rautiainen 2018)

Mitä ne vielä keksivät? No, marraskuussa teos pannaan pakettiin ja pidetään julkkarikemut! VIP-lippuja etkoihin on vielä myynnissä, vinkkinä yritykset ja muuten vain uteliaat siviilit! Musiikkiopiston kanssa organisoimme yleisöjuhlan Maiju Lassilan syntymäpäivänä 28.11.2018.

Tämä juhlavuosi Maijun viemänä on vasta alkusoittoa. Radiohaastattelussa livahti esille ajatus, että Tohmajärvelle on saatava Maiju Lassila tietokeskus. Mitä se tarkoittaa käytännössä, sitä emme vielä tiedä. Mutta Tohmajärven brändiin mahtuisi mielestämme yksi Suomen merkillisimmän elämän elänyt kansalliskirjailija – Algot Untola eli meidän Maijumme. Kirjallisena hahmona Lassilan Maijuhan oli itsepäinen, melko hemmoteltu ja omaa asiaansa ajava Tohmajärven vallesmannin tytär. Vähän niin kuin yhdistyksemme osaava hallitus. Asioita saadaan tehdyksi, kun visio on selkeä ja jaettu. En vielä tiedä, liittyykö Maiju Keltaisen talon eli Kunnallistalon tulevaisuuteen. Toivon, että liittyy.

Keltainen talo

Keltaisella talolla on ollut monta nimeä kuten rakkaalla lapsella ikään: seuratalo, nuorisoseuraintalo, edistysseuraintalo, Suojeluskuntatalo, Kunnallistalo jne. Alun perin talo oli rakennettu mansardikattoisena ja yksikerroksisena nuorisoseurantaloksi Kaurilaan 1919. Rakennuttajina olivat Kaurilan kylän talolliset sekä Kaurilan nuorisoseura, työväenyhdistys ja urheiluseura Kaurilan Ponteva. Rakennuksen toiminnot joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin, jolloin talo myytiin Kemien Edistysseuraintalo osakeyhtiölle. Talo purettiin ja siirrettiin talkoilla Kemien mäelle nykyiselle paikalleen Edistysseurantaloksi 1926 jolloin lisättiin myös hirsikehikko juhlasaliksi. Juhlasalissa oli myös näyttämö.

Vuodelta 1919 löyty sanomalehtikirjoitus, jossa kiiteltiin Kaurilan seurantalon tupaantuliaisiltamia: ”Heti taloon astuttuaan teki teki huomion, että se oli hyvin rakennettu ja varustettu oloihin kaikinpuolisesti soveltuvaksi”.

1930-luvulla rakennukseen muutti Suojeluskunta, jonka toimesta rakennukseen lisättiin toinen kerros. Sotahistoriasta muistuttaa pieni ilmavalvontatorni, jossa Tohmajärven Lotta Svärd –järjestön lotat tekivät neljä tuntia kerrallaan ilmavalvontaa Neuvostoliiton koneiden varalle. Lottakahvilaa ja elokuvateatteria pyöritettiin myös sodan aikana, tosin esim. kahvilasiipi on purettu pois.

Palovakuutus vuodelta 1947 paljastaa, että Tohmajärven seuratalorakennuksen kellarikerros oli tehty kivestä. Siellä esitettiin tilapäisesti elokuvia kivisessä, holvatussa tilassa. Välikerros on tehty hirsistä ja yläkerta laudoista. Lisäksi rakennuksessa oli näyttämö, piano, toimisto sekä pihalla puinen uloslämpiävä sauna.

Sodan loputtua Suojeluskunta lahjoitti talon Tohmajärven kunnalle. Juhlasali, joka toimi myös elokuvateatterina, muuttui valtuustosaliksi.

Tulevaisuuteen on lastattu odotuksia talon suhteen. Ja nyt päästänkin Mervin kertomaan käynnissä olevasta tulevaisuusselvityksestä!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *