Potsitorilla 30.6.2018 Runnoilija ja Aurora Cee

Potsiviikothan ovat tunnetusti Tohmajärven kesän ja vuoden kohokohta, sillä sen viikon aikana on tapahtuu monenlaista ohjelmaa. Potsitorin lavalle astui lauantaiaamuna runokollektiivi Elämään heränneiden Runnoilija eli Minna Rautiainen ja Elämään heränneet runoilijat ry:n puheenjohtaja aka Aurora Cee eli Miia Seppänen. Näin Algoth sai heidät lauleloimaan:

Miia:

”Minulta voi jokainen vaatia tiliä siitä mitä minä sanon, mutta ei siitä miten minä sanon. Se muru minulle toki täytyy elämästä jättää, että itse saan valita tavan ja kieltäytyä kirjailija-arvonimestä.”

Näin kirjoitti Irmari Rantamala teoksessaan Harhama. Irmari Rantamala eli Maiju Lassila eli Tohmajärven oma poika Algoth Tietäväinen eli Algot Untola.

Minulla on ollut onni saada olla mukana koordinoimassa tohmajärveläistä runoilija- ja taiteilijakollektiivia nimeltään ”Elämään heränneet”, joka tekee Maiju Lassilan juhlavuodeksi moniaistista runoteosta. Olen myös ollut perustamassa Elämään heränneet runoilijat –nimistä yhdistystä, joka antaa ensiapua runojen puutteeseen motolla Runoilijat ilman rajoja.

Mietin usein runojen ruumiinavausta: miten ne syntyvät? Palatakseni Algotin kirjoittamiseen, hänhän kirjoitti toisinaan yötäpäivää. Viimeisen kahdeksan elinvuotensa aikana häneltä ilmestyi kolmisenkymmentä teosta ja kymmeniä käsikirjoituksia jäi lisäksi julkaisematta! Vuosi 1912 oli hänen huippuvuotensa teosten lukumäärässä: kymmenen hänen kirjaansa julkaistiin samana vuonna!

Ihmetystä herättää myös se, että Algotin kirjoitusnopeus oli erittäin poikkeuksellinen: Iivana oli syntynyt 59 tunnin ja Manasse Jäppinen 19 tunnin yhtämittaisen kirjoitustyön tuloksena. Hän siis kirjoitti käsin, mustekynällä tai lyijykynällä.

 

Minna:

Haluaisin kertoa vähän tämän meidän valmistuvan runoteoksemme tekstien synnystä omalta kohdaltani sen, että runot ottivat muodon aika nopeassa tahdissa ja kivuttomasti, melkeinpä kiihkeästi ja vimmalla kirjoittaen, kuten Algotinkin teokset aikoinaan.

Agitoiduin Algotin kirjoittamien teosten nimistä ammentaen niistä omaan runnoiluuni. Yhtään peeveliinaa en lausunut kirjoittamisen aikana, vaan aivan kuin runo olisi itse  huutanut saapuessaan: ”Nysse tulee!”

Voin hyvin kuvitella kuinka suurta tyytyväisyyttä ja suoranaista tyydytystä ja helpotusta kansalliskirjailijammekin on varmasti kokenut saadessaan luovuttaa käsikirjoitukset valmiina eteenpäin. Paljonhan häneltä jäi myös julkaisematonta materiaalia. Seuraavassa runossa olenkin käyttänyt osaa juuri näiden julkaisemattomien teosten otsakkeista.

 

”Kansan seassa
liikkuu naisten hurmaaja
vailla viisaan
neitsyen lihaa

kylän punaisia lauluja
veisataan
kuin virsiä
veden haussa”

(Runnoilija 2018)

 

Miia:

Algotin kyvystä hurmata naisia emme tiedä kovin paljoa. Asia on kiinnostanut jopa näytelmän verran, sillä Panu Rajala on aikoinaan kirjoittanut kokoillan näytelmän Herran Untolan rakkaudet.

Tosielämässä Algotilla riitti naisten kanssa epäonnea. Hän oli yrittänyt peruuttaa omat häänsä Pietarissa mutta avioitui silti ja karkasi omista hääjuhlistaan. Paperilla avioliitto kesti peräti 10 vuotta. Aikalaisten paheksuntaa aiheutti hänen seuraava seurustelu nuoren lesken kanssa: pariskunta istuskeli esimerkiksi laiturilla sylikkäin vaikka ei ollut edes naimissa!

No ajat ovat muuttuneet mutta tarve ihmisten väliselle rakkaudelle ei ole. Algot kirjoittaa naisista ja puutteesta paljon! Esimerkiksi Harhamassakin jo pyörii taustalla jatkuvalla syötöllä Litvan laulu, joka kaiuttaa nuoren parin halua kokea rakkauden kaikki aspektit!

Myös naisten puutteesta hän kirjoittaa mm. Rakkautta teoksessaan. Siinä omapäinen ja kiivasluontoinen Tohmajärven vallesmannin tytär nimeltään Maiju Lassila kirjoittaa omasta näkökulmastaan, kuinka paljon juonia pitääkään punoa, jotta saisi mieluisimman pojan itselleen valloitettua. Ja kuinka paljon ikävää juonittelua on tehtävä, jotta pääsisi eroon ei-toivotuista kosijaehdokkaista. Ja kuinka typerää on kaiken päivähaaveilun ja idealismin sijaan joutua köökkiin jotain riisiryynihuttua pyörittämään.

Algotilla oli todellakin silmää rakkauden raadolliselle puolelle!

 

Minna:

Ja koska Algot on saanut tämän prosessin aikana meidät tekijät Miian sanoin ihastumaan, vihastumaan, kyynelehtimään ja nauramaan, kirjoitin pilke silmäkulmassa ja kaikella lämmöllä seuraavan lorun meille kaikille Algotin naisille.

 

”Algot, mein Gott!
Nimeäsi lausuvat
nuo hullaantuneet huruakat
ne joilla kannet on,
puuttuvat vain vakat, joihin kaikki
kerätä, koota ja kasata!

kuinka voikaan piinata
tieto ettei tiedä, ettei kaikkea muista, ei siedä
samanlaiset päänsä ovat kuin seulat
poissa ne päivät jolloin terävästi ajatelmoivat
nyt tuntuvat vain kuin neulat
rinnassa pistävästi
kun saapui hurme ja hurmos
mein Gott
kiitos Algot!”

(Runnoilija 2018)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *