Puhe Pieni musta kirja Algothista -julkistuksessa 15.7.2020

Algoth Tietäväinen (Maiju Lassila, Irmari Rantamala, Algoth Untola) on Tohmajärven suurin nähtävyys!

Tohmajärvellä on muitakin nähtävyyksiä, kuten upea luonto, kulttuurihistoriallinen Kirkkoniemi, Pitäjänmuseon Apteekkimuseo ja nyt virtuaalisesti avautuva Voimalaitosmuseo Saariossa. Suuria tarinoita mahtuu Tohmajärven historiaan useita, joista on useimmiten jälkiä vain asiaan perehtyneiden silmille. Jouhkolan hovi, tuntemattomassa paikassa sijaitsevat Dolgorogin vallit, Suomen sodan muistomerkki sekä Wärtsilän rautaruukin ja Niiralan hovien historiasta eivät enää tiedä kaikki paikallisetkaan. Näiden historiallisten paikkojen taakse rakentuu tarinat mm. Karjalan kuninkaasta eli Gabriel Walleniuksesta, mahtipatruuna Nils Ludwig Arppesta ja Suomen kulttuurielämässä vahvasti vaikuttaneesta Järnefeltin taiteilijasuvusta. Aseman seudulla oli aikoinaan yllättävän kukoistava Tehdasosuusliikkeen miljöö.

Tohmajärvi on monen kulttuuritien risteyksessä: on Sininen tie, Runon ja rajan tie, Via Karelia ja läheltä lähtee myös Karjalan kirkkotie. Paikkakuntien vetovoimaa yritetään myös paikata aikalaisjulkkisten avulla, joka on täysin oikeutettua! En tunne näitä julkkiksia siinä määrin, että voisin tässä esitellä asiaa enempää.

Algotin tarinasta on moneksi

Niin hienoja tarinoita ja paikkoja kuin näihin mahtuukin, moni historiallinen tarina ja nähtävyys on valitettavasti valumassa huonokuntoiseksi, jo unohdettu tai yksityisessä omistuksessa ja täten laajan yleisön ulottumattomissa. Paikkakunnilla on kuitenkin itsellään vastuu ylläpitää omaa identiteettiä ja sitä ”suurta tarinaa”, historiaa ja perinteitä, joiden varaan paikkakuntien vetovoima rakentuu. Draamakävelyt ja elävöitetty historia, joita täällä tehdään, ovat upeita kulttuuriperinnön välittäjiä!

Mikä Algothista tekee niin suuren tarinan? Katsotaanpa asiaa vähän kauempaa: Algothin kirjoittamasta Harhama-teoksesta on ohjaaja Juha Hurme tekemässä näytelmää Espoon kaupunginteatteriin. Näytelmän ensi-ilta on syyskuussa 2020. Tutkija, historioitsija Marko Hautalalta on tulossa ensi vuonna uusi elämäkerta Algoth Untolasta. Tätä odotan kuin kuuta nousevaa, ja sain Pieni musta kirja Algothista kirjaseenkin häneltä kannustavia kommentteja. Itse olen käsikirjoittajakollega Lea Kaleniuksen kanssa tekemässä mobiilipeliä Algothin viimeisistä kuukausista Helsingin sisällissodan pyörteissä 1918 ja päässyt esittelemään peliprojekteja eri kokoisilla pelifoorumeilla. Algothin ympärillä todella tapahtuu vaikka juhlavuodesta on jo kaksi vuotta kulunut!

Elämään heränneiden runoilijoiden voimasta

Tohmajärvellä olin vuonna 2018 mukana koordinoimassa Elämään heränneet kirjoittajakollektiivin tribuuttiteoksen valmistamista. Algothin 150-vuotisjuhlavuonna teimme uuvuksiin asti kaikkemme: Riitta Hakulinen suunnitteli Maiju Lassila kulttuurireitin, Mervi Venäläinen käsikirjoitti 10 lyhytfilmiä osaksi runoteosta ja ohjasi ne yhteistyössä Rookie Communications Ukko Tornin kanssa, Timo Jumppanen teki äänityksiä ja videointeja, sekä hankki joukkorahoituskampanjamme esittelyvideota tekemään YLE:n kuvaajan. Allekirjoittanut suunnitteli Maiju Lassila 150-vuotisnäyttelyn, jonka oheistuotteena Pieni musta kirja syntyi. Tohmajärven ensimmäinen maakuntajuhla oli myös Elämään heränneiden koordinoima.

Juhlavuosi huipentui yleisöjuhlaan, jossa Keski-Karjalan musiikkiopisto yhdessä Mervin käsikirjoittaman juhlan kanssa oli vuoden arvoisensa päätös. Musiikinlehtori Ville Karjalainen oli säveltänyt ja sovittanut Algotin teksteihin kamariorkesterille musiikkia. Tässä jäi varmasti mainitsematta nimeltä monia tahoja, jotka merkittävästi vaikuttivat huikean kulttuurivuoden onnistumiseen. Emme unohda Tohmajärven kunnan panostusta!

Tavoitteena valtakunnallinen ja rajat ylittävä näkyvyys

Elämään heränneiden runoilijoiden perusmissio edistää runoutta kaikissa muodoissaan Keski-Karjalassa ei ole hävinnyt minnekään. Eikä myöskään tavoite edistää Algoth Untolan tunnettavuutta valtakunnallisesti.

Rajojen ylikin menevää kiinnostusta olisi. Huomasin taannoin, että Pietarista käsin tehdään ns. ”Tulitikkuja lainaamassa” pakettimatkoja Suomen puolelle. Mutta minne? Liperiin! Maiju Lassilan kulttuurireitin luonteva jatko on ehdottomasti Tohmajärveltä Ruskealan, Sortavalan ja Viipurin kautta Pietariin. Kaikissa näissä paikoissa Algoth aikoinaan asui ja vaikutti. Meillä on tässä Algotissa mahdollisuus ja .. velvollisuus.

Ehdotin jokin aika sitten Keltaisen talon kohtalonkysymyksen ollessa kuumimmillaan, että voisiko sen entisöidä seurantaloksi ja toin esille emeritus Värtsilän kirkkoherra Erkki Lintusen esityksen nimetä se Algoth-taloksi. Tuossa tuoksinassa tein pienen muistion pitäjäseuralle, jos Algoth-näyttelyn ympärivuotisuus saataisiin yhteistyössä muun näyttelykokonaisuuden ja kahvilatoiminnan kanssa tuohon taloon. Mutta talo ei nykymuodossaan tule toimimaan eikä pienellä yhdistyksellämme ole rahkeita lähteä sen kimppuun. Tässäpä herää kysymys, olisiko joku muu paikka, jossa Algotin henkiseen perintöön, elämään ja teoksiin olisi mahdollista tutustua Tohmajärvellä? Ehkä tyhjentyvä vanha Kemien kansakoulu? Siinä voisi olla mahdollisuuksia monitoimiseksi kulttuuritilaksi ilman suuria korjausinvestointeja.

Juhlavuoden näyttelyn tavoitteena oli kerätä kaikki visuaalinen materiaali, mitä Algothista oli olemassa yhteen paikkaan ja ympärivuotisesti koettavaksi. Tämä tavoite ei ole toteutunut. Suomessa pitäisi olla ainakin yksi paikka, Algoth-talo, jossa hänen tarinansa, aikansa ja kirjallinen perintönsä olisi koettavissa. Tässä olisi nyt tarina, josta on saatavissa ainakin yhden paikkakunnan vetovoimainen nähtävyys ja kunhan nyt rajat avautuvat, luonteva kulttuurireittiyhteys Venäjälle. 

Sillä Algoth on ollut – ja on – Tohmajärven suurin nähtävyys.

Kirjoittanut, puhunut: PsT Miia Seppänen, yrittäjä, Elämään heränneet runoilijat ry:n puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *