Rakkautta

Tunnustan: olen ollut salasuhteessa viime syksystä lähtien. Tämä mystinen mies on pistänyt minut polvilleen! Olen nauranut ja itkenyt hänen kanssaan, olen hikoillut ja kironnut maailmaa etsiessäni häntä! Yhtä suloisenkitkerää kujanjuoksua aamuyöhön asti. Hän ei ole päästänyt helpolla.

Aamuni ensimmäinen ajatus on usein ollut: miten pääsen eroon arjen kuluttavista pakoista mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin hänen luokseen. Tutkimaan ja kuluttamaan itseäni tummissa vesissä, joissa hän antaa seuraajansa sukeltaa ja hukkua! Iltaisin viimeisin ajatukseni on usein se sydämeen palanut kuva hänestä poikasena juoksemassa lapsuudenkodin lammenrannalle leikkimään.

Pian on tulossa se hetki, jolloin joudun jakamaan hänet maailman kanssa. Ei hän tietenkään anna paljastaa kaikkea. Hän nauttii kiusata minua jaarittelemalla luonnosta ja runollisuudesta ja mistä lie aaltojen naisesta. Mutta sekin mystisyyden silkkihuivi silmilläni vain lisää tahtoani päästä lähemmäs totuutta. Tiukentaa liekaa välillämme.  Haluan huutaa maailmalle sen kaiken, miksi minä häntä rakastan.

Algoth, hetkesi on käsillä! 

 

Helsingissä 7.6.2018

Miia Seppänen

Elämään heränneet runoilijat ry, puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *